Juha. Heränneitä / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке

Ei rovasti vieläkään ymmärtänyt, sanoi vain:

– Mitä Juha tarkoittaa?

Silloin Juha melkein syöksi suustaan:

– Että pitääkö pitäjän miesten sallia, että ne täällä semmoisia tekevät?

– Tarkoittaako Juha – ?

– Sota siitä on nostettava!

Juha näki heti rovastin kasvoista, ettei siitä sen enempää tule.

– Eihän nyt sentään taidettane voida sotaakaan semmoisesta.

– Eipä ei, eipä ei…

– Ei, hyvä mies, ei toki sotaa – sitäkö varten tulit?

– Oli ensin olevinaan se höperö aatos, että jospa rovasti hyvinkin panee kapulan kiertämään, että mies talosta hätään – ni-niinkuin su-sudenkin ajossa.

Juha koetti naurahtaa, mutta leuka värähti, ja silmäkulmia repi.

– Ei, hyvä mies, enhän minä saata, ei minun sovi mitenkään sitä, olletikin, kun on käsky kuninkaalta, että pitää rajariitoja välttää, kun on rauha valtakuntien välillä.

– Niinpä niin…

– Sentähden se ei käy … ei mitenkään minun puolestani.

– Eipä ei … vai ei?

Vai ei tullut apua täältäkään. Sitten ei sitä tule muualtakaan.

Juhan täytti sanomaton, huikaiseva murhe, niinkuin olisi tahtonut tainnoksiin uuvuttaa. Taisi käydä niin, ettei enää näe Marjaa elävin silmin. Niinkö pitikin käydä? Sentähdenkö, että on pidettävä rauha valtakuntien välillä? Milloinka niitä on ennen semmoisia kysytty? Ja kysyikö Karjalan rosvo?

– Ajattelin, että olisi tämä yhteinen asia, koko pitäjän yhteinen.

– Kyllä, kyllä, mutta —

Juha istui vielä siinä, vaikka olisi kai jo ollut lähdettävä. Ei puhuttu enää mitään. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos.

– Sitten pitänee minun lähteä sinne yksin, sanoi hän.

– Vaan jos sille tiellesi jäät.

– Vaikka jäisinkin, mutta koettaa täytyy.

– Ei nyt sentään kannata panna henkeään hukkaan menemään.

– Jos en saa Marjaa takaisin … niin vaikka menköönkin.

– Onko niin rakas?

– Niin on rakas, rovasti.

Hänen silmänsä paloi; syvä, sininen, lauhkea silmän pohja paloi hehkuen tuuheiden kulmien alla.

– Rovasti tietää sen … jos olisi itselleen niin käynyt.

Rovasti heltyi.

– Kyllä minä sen … kyllähän … ja olisinhan auttanut, Juha saa uskoa, että olisin auttanut, jos olisin voinut. Mutta Juha ymmärtää, että esivallan käskyä vastaan ei voi asettua.